Ruusun historia
Bulgarian ruusujen lumo – Laadukasta ruusuvettä vuosisatojen perinteillä
Lyhyt historia Rosa Damascenasta ja sen alkuperästä
(Kuva: Pappi on tullut siunaamaan ruususadon. Taustalla kylmällä vedellä täytetty puutunnyri höyryn jäähdyttämiseksi viereisestä ruusunkeittotynnyristä sekä pulloja, joihin ruusuöljy tislautuu. Ruusunkeittotynnyrin alla pidettiin tulta. Ruusuöljyn sivutuotteena syntyy ruusuvettä.)
Rosa Damascenalla ('damaskonruusulla') on pitkä historia, joka ulottuu muinaiseen Persiaan. Persialaiset antoivat ruusulle nimen "Gul", "Kukka" (isolla alkukirjaimella), ja siitä tuli maan symboli. Ruusun kultti oli tärkeä osa Persian valtakuntaa, ja ruusuveden käyttö oli laajalle levinnyttä. Persia vei ruusuvettä Kiinaan, Egyptiin ja Espanjaan.
On arveltu, että Aleksanteri Suuren sotilaat toivat ensimmäiset ruusut muinaiseen Traakiaan, jonka osa eteläinen Bulgaria on. Kirjalliset lähteet 1. vuosisadalta jKr. mainitsevat ruusun merkityksen traakialaisessa elämäntavassa. Ruusuöljyä käytettiin uskonnollisissa rituaaleissa. Todisteita ruusun käytöstä löytyy Egyptistä, Rooman valtakunnasta ja Kreikasta. Tunnettu bulgarialainen ruusu tuotiin maahan todennäköisesti keskiajalla.
Ruusulaakson merkitys Bulgariassa
(Kuva: Ruusuja on viljelty Bulgarian maailmankuulussa Ruusujen Laaksossa jo lähes 400 vuoden ajan.)
1600-luvulta lähtien Rosa Damascena -öljy on vaikuttanut bulgarialaisten elämään, kulttuuriin ja perinteisiin. Luotettavat kirjalliset todisteet öljyä tuottavien ruusujen läsnäolosta Kazanlakin alueella, joka tunnetaan 'Ruusujen Laaksona', ovat peräisin vuodelta 1652. Tarinoiden mukaan turkkilainen tuomari toi viljelyruusut Bulgariaan Osmanien valtakunnan aikana. Ruusut tuotiin todennäköisesti Damaskoksesta.
Vuonna 1859 S. Paye kirjoitti, että Kazanlakin laaksoa kutsuttiin "Euroopan Turkin" rikkaimmaksi ja hedelmällisimmäksi maaksi. Vuonna 1837 Helmuth von Moltke kuvasi laaksoa runollisesti "Euroopan Kashmiriksi" ja "turkkilaiseksi Gullestaniksi", mikä tarkoittaa 'ruusulaaksoa'.
Aikanaan 1500-luvulla ruusuöljyä tuotettiin yksinkertaisella tislauksella, joka tuotti vain pieniä määriä haluttua ruusuöljyä. Nykyinen korkealaatuisen ruusuöljyn tuotanto kaksoistislausmenetelmällä alkoi 1600-luvulla.
Rosa Damascena muutti paikallisen väestön elämän ikuisesti
(Kuva: Tytöt perinteisissä bulgarialaisissa etnisissä puvuissa, jotka valmistettu kirjonnalla kansanperinteen mukaisesti. Ruusu toimi vaatteissa inspiraation lähteenä.)
Ruusuöljyntuotannon laajeneminen toi mukanaan monia sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia muutoksia. Vaatetus muuttui kaupunkimuodin mukaiseksi jopa kylissä. Kuparisepäntyö, tynnyrinteko ja koreilu kehittyivät. Ruusuöljyteollisuus muutti osittain kultakauppaa, ikonografiaa, puusepäntyötä ja arkkitehtuuria. Ruusun inspiroimia ruokia, kuten ruusuhillo ja ruusurakia (viina), tuli suosituiksi.
Bulgaria osana Euroopan unionia 2009 >
Euroopan unioni (EU) myönsi bulgarialaiselle ruusulle (Bulgarian Rose) suojatun maantieteellisen merkinnän vuonna 2014. Samanlainen suojaus on esimerkiksi kreikkalaisella fetajuustolla, italialaisella parmesanilla ja ranskalaisella shampanjalla.
Tämä merkintä takaa ruusun alkuperän Bulgarian kuuluisalta Rose Valley ("Ruusujen Laakso") -alueelta ja suojaa sitä väärennöksiltä. Samalla se korostaa vuosisataista viljelyperinnettä ja huippulaatua, josta bulgarialainen ruusu tunnetaan.